<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=917189318365224&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Millainen on Sales Communicationsin uusi videotuottaja?

1409.2017

HubSpotInbound-markkinointi

Prologi

90-luvulla skeittaus ja lumilautailu veti mukaansa lähipihojen lapsia ja sille polulle päädyin itsekin. Kumpikin kulttuuri osoittautui paljon syvemmäksi kuin vain lautojen kanssa neppailu, ja harrastuksesta kasvoi eräänlainen elämäntapa. Tuli uusia tuttuja ja osasta tuttavuuksista kasvoi iän myötä elämänmittaisia ystävyyksiä. Näiden ystävien kanssa rullailtiin yhdessä, ja silloin, kun säät eivät sallineet, katseltiin Ponkesista ja Union Fivestä haalittuja pätkiä.

Jossain vaiheessa tottakai päädyttiin kuvaamaan omiakin tekeleitä. Vuodet vieri, kamera rullasi ja tekniikat kehittyi niin kuvaamisen kuin leikkaamisenkin saralla. Osalle näistä lähipihojen lapsista harrastuksesta alkanut sivutuote kasvoi kipinästä poltteeksi opetella lisää aiheesta. Minä en tiennyt vielä lukiossakaan mitä tahdon tehdä, mutta joku huusi takaraivossa “MEDIA!”. Niinpä sitten päädyin hakemaan erilaisiin media-alan kouluihin lukion jälkeen. Ykkösenä listalla oli Hämeen Ammattikorkeakoulun mediatekniikan linja, jonka monipuolinen opetussuunitelma tarjosi kaikkea koodauksen ja kuvauksen väliltä. Tämähän miellytti vielä vähän hukassa olevaa nuorempaa minua, koska halusin tietää kaikesta kaiken ja päättää vasta sitten mitä minä teen isona.

Janne Asikainen – videotuottaja ja skeittaaja

 

Mikä minusta sitten tuli isona?

Insinööri. Valitettavasti. Mutta olen ollut aina jokseenkin kahtia jakautunut persoona. Pienenä tykkäsin piirtää todella paljon, mutta en heittäytynyt kuitenkaan täydelliseen luovuuden vorteksiin. Toinen puoli minusta on aina ollut sellainen järjestelijä ja systemaattinen tapaus. Näiden kahden välillä tasapainoilen tänäkin päivänä. Kaikki uudet tekniikat ja vempaimet kiinnostaa edelleenkin niin paljon, että saatan kuluttaa tunteja tutustumalla jonkin uuden kameran teknisiin ominaisuuksiin. Toisaalta, jos näen jotain uutta ja todella luovaa, niin insinööripuoli päässäni alkaa heti analysoimaan: “Miten tuo on tehty?”.

Ette uskokaan kuinka innoissaan tuo insinööri oli, kun pääsin Maikkarille työharjoitteluun parina kesänä ja vielä mukaan rakentamaan uutta uutisstudiota. Ja kuinka innoissaan se samainen insinööri oli, kun suoraan HAMK:n penkiltä siirryin koulutusyritykseen, jossa tutustuttiin uusiin mobiililaitteisiin, joista sitten tehtiin huolto-oppaita. Insinööri siis vei minua mennessään 7 vuotta, jonka aikana mobiililaitteiden sielunelämä tuli hyvin tutuksi. Tuolloin sain jopa rakentaa ihan oman studion, jossa dokumentoin osa osalta mobiililaitteita ja mietin missä järjestyksessä nämä pitää purkaa, jotta ne saa kasattua vielä ehjänä takaisin. Luovempi minä oli työnnetty syrjään ja korvattu insinööriluovuudella, jossa ei maalailtu kauniita kuvia, vaan haastettiin teknistä luovuutta. 

CrossFit Takomolle tehty mainos silloin kun aikaa oli ja teki mieli kokeilla greenscreen kuvausta

 

 

180 asteen käännös

Tuon 7 vuoden aikana se luovempi minä ei kuitenkaan kuollut, vaan eli omaa elämäänsä. Yksi kavereistani pyörittää omaa videofirmaansa ja autoin häntä aina silloin tällöin omien töiden niin salliessa. Välillä toimin assistenttina kuvauksissa, välillä jeesasin leikkaushommissa ja milloin mitäkin.

Samoihin aikoihin skeittauksen uusi aalto pyyhkäisi suomen yli ja vei taas meitä lähipihojen vanhempia lapsia pitkin Suomea ja Eurooppaa kuvaamaan omia pätkiä ihan vain huvin vuoksi. Luovuus kyti jossain taka-alalla ja lopulta sille riitti insinööriys. Halusin tehdä jotain, missä voin tutustua muuhunkin kuin elottomiin asioihin. Irtisanoin itseni ja hyppäsin tuntemattomaan.

 

Freelancer-elämää

Ensimmäiset hetket työttömänä meni ihan kivasti. Säästöjä oli jemmassa ja muutenkin loma tuntui hyvältä idealta tähän väliin. Se luovempi osa minusta oli ottanut vallan. Tein omia projekteja ja puuhastelin niitä näitä. Keinu ei kuitenkaan pysynyt täysin luovuuden päässä vaan järjestelmällinen insinööri muistutti koko ajan, että tästä pitää saada elantoakin. Eräs kaunis päivä sitten puhelin soi. Siellä oli vanha työkaveri.

“Moi. Onko sulla paljon hommia?”

“No ei tässä kauheesti. Änärissä turnaus kesken tällä hetkellä.”

“Kerkeisitkö käsittelemään pari kuvaa?”

“Laita sähköpostiin, niin käsittelen ne sulle kohta.”

“Ööö… Näitä on tuhat. Kerkeisitkö tulla käymään toimistolla joku päivä?”

Ja tästä lähti sitten yhteistyö firman kanssa, jossa tein aina tarpeen mukaan kuvien syväämistä yhdelle Suomen isoimmista operaattoreista. Elantopuoli oli siis hoidettu ainakin jotenkin kuntoon ja harrastusprojektejakin riitti. Keinulauta luovuuden ja insinöörismin välillä oli balanssissa. Joku kuitenkin nakutti päässä.

Uneton48 lyhytelokuvakilpailun video vuodelta 2016

 

Raha

Raha. Asia joka on ollut aina jotenkin outo puheenaihe minulle. Siitä voi kyllä puhua, mutta kun tilanne menee siihen, että minun pitäisi määrittää itselleni ja töilleni hinta, niin asia muuttuu oudoksi. Typerää, mutta en mahda sille mitään. Tämähän tietysti on hieman hankala tilanne freelancerille, jonka pitäisi osata pyytää osaamisestaan juuri oikeanlaista summaa.

 

Miksi ja miten päädyin Sales Communicationsiin?

Painin tuon raha-asian kanssa ja selailin rekrysivustoja aina vähän väliä. Joku vakituinen työ tuntui ajatuksena hyvältä, vaikkakin freelancerina oli tottunut siihen, että saan itse määrittää vapaa-aikani. Mikään ei kuitenkaan tuntunut juuri oikealta ja firmojen rekrytointikaavakkeet omine kommervenkkeineen tuntuivat äärimmäisen turhauttavilta.

Yhtenä iltana selailin Facebookia ja huomasin, että yhteen Facebookin ryhmistä oli tullut lyhyt ja ytimekäs ilmoitus avoimesta videotuottajan paikasta. Kaiken lisäksi ilmoituksen lopussa luki “Laita suoraviesti jos työ kiinnostaa ja haluat kuulla lisää”. Pistin viestiä ja noin 5 minuuttia myöhemmin olimme sopineet Janin kanssa puhelinhaastattelun seuraavalle maanantaille. Suoraviivaisuus vei jalat alta. Tässä oli jotain erilaista kuin muissa yrityksissä.

Puhelinhaastattelu tuli ja meni, samoin kuin tapaaminen Janin ja tulevan tiimin kanssa myöhemmin. Käytäntö miten koko rekrytointi hoidettiin ilmoituksesta aina viimeiseen haastatteluun loi turvallisen tunteen. Ei turhaa säätöä ja ihmiset tuntuivat aidosti mukavilta ja samanhenkisiltä. Kaiken lisäksi työtehtävät kuulostivat siltä, että insinööriys ja luovuus pysyvät jatkossakin balanssissa.

 

Loppusanat

Ensimmäinen viikko Sales Communicationsilla alkaa olemaan pikkuhiljaa paketissa ja tunnelin päässä pilkottaa uudenlainen valo. Työt vaikuttavat haastavilta, mutta eivät mahdottomilta. Kaiken kruunuksi kohtasin uuden haasteen, bloggaamisen. Vieras alue, johon ei oikein ole muuta kosketuspintaa kuin äidinkielen aineet lukiossa ja opinnäytetyö ammattikorkeakoulussa. Seuraava kirjoitus on kuitenkin jo työpöydällä ja aiheena on LinkedInin videot, jotka näkivät valon elokuun loppupuolella. Mitä ne ovat ja mikä on niiden käyttötarkoitus selviää seuraavassa kirjoituksessa.

Pysykää linjoilla.

 

Lataa 25 verkkosivuvinkkiä

 

Tilaa blogimme, joka on täynnä timanttista sisältöä koskien markkinointia, myyntiä ja asiakaspalvelua.